tiistai 2. joulukuuta 2014

Dharamsala ja se on loppu nyt

No nyt on jo palattu kottii, syöty suomalaisia perunoita, nukuttu OMASSA sängyssä ja saatu kulttuurishokki Suomesta. 

Mutta palataan vielä viimeseen viikkoon Intiassa. Maanantaina mentiin Dharamsalaan. Maisemat oli just niin hienot ku voi kuvitella. Ja tietenki mie sairastuin vuoristotautiin heti ekana iltana. Kuumetta enemmän ku laki sallii ja hotellihuoneen lämpötila melkeen nollassa.. Noh siellä kittuuttelin buranan voimalla kaks päivää. Oli kyllä sen arvosta.

Vikat kaks päivää Amritsarissa meni toimistolla ja pakatessa. Lauantaiaamuna lähdettiinki jo Delhiin ja sunnuntaiaamuna rakkaaseen Suomeen!

Vielä on vähän sekavat ajatukset, eikä oo kerenny oikeen sisäistään mitä kaikkea pääs näkemään ja kokemaan Intiassa. Suomi tuntuu hiljaiselta ja ujolta.

 Osa musta tais jäädä Intiaan.

 Kiitos.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Eiii maistu mulle liharuoka vaan unissa paistuu dal makhnia vuoka

Maaseudulle kävi tiemme. Vastassa oli:

Hernepellolle siis saavuttiin. Eikä aikaakaan kun paikalle saapui:

"Hei ota musta kuva serkun ja siskon ja kaverin ja tän ja tän kaa vielä yks kuva se on niin kivaa, ai sää yrität ottaa noista naisista kuvaa no miepä hyppään keskelle kuvaa"
Ja sitten kuva meijän kanssa joka kuvakulmasta, "vitsit miten jännitävää valkonen iho ja mitä sun tukalle on oikeen tapahtunu??".

Ja sitten lapset sai postikortteja Suomesta..
Ja vanhempi nainen sai turistiesitteen Suomesta. Näytettiin sille missä on Intia ja missä on Suomi.
 Nainen sano ettei aijo antaa lapsille sitä, se on muuten mennyttä. Hurjan ilosia oli kaikki korteista ja turistioppaasta:
Sanottiin heippa kaikille ihanille ja jatkettiin matkaa..

..Kylän keskelle paikallisten kotiin. Näky oli ku ala-asteen uskonnontunnilta "Tällaisessa talossa Jeesus eli". Sieltä löyty vaikka mitä ihania eläimiä:
Ja matka jatkui vielä ja Anniina ajo pyörällä jossa ei oo jarruja..(ja yks koirakuva vielä, tuo pentu oli niin iiihana)
..ja vielä savuavan traktorin?? kyytiin. Nauratti ihan kauheesti. Anniina ohjas trakotria hetken!
Käytiin myös kattoon farmia, jota vasta rakennetaan.
..Ja tottakai piti käyä myös kuvaamassa pellossa..
 ..Vaikka Iivaria ei kauheesti enää kiinnostanu.
Siinä sitten oliki se reissu. Lähetään jo maanantaina Dharamsalaan, jee!



tiistai 18. marraskuuta 2014

Töitä täällä vaan

Me ollaan oltu töissä myös lauantaisin, joten eipä mitään kummempia oo tapahtunu, käyään töissä ja töitten jälkeen pelataan pokeria, käyään syömässä, silitetään koiraa hotellin eessä.. Sunnuntaina oli vappaa ja käytii jossain basaarilla jossa ei ennen oltu käyty. Eipäs sen kummempaa.

Vaan eilen sitten mentiin kuvausreissulle Intian ja Pakistanin rajalle rajatapahtumaan. Kaikkialla oli pyssymiehiä ja eipä oo vähään aikaa nii paljon pelottanu ku ne tuli meijän autoa tarkistamaan, isot pyssyt käessä tuijotti kovin vakavalla ilmeellä.. Itse rajatapahtuma oli täynnä hurrauksia ja taputuksia, marssivia sotilaita ja sitten joku vielä huus mikrofoniin niin että korviin sattu. Ja naiset tanssi oikein iloisesti siellä, ois ollu kiva mennä mukkaa.

Me lähetään takas Suomee jo ens viikolla! Kummasti se aika menee uuessa ympäristössä.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Rottia ilmastointikanavassa

Viime viikon keskiviikkona alotettiin työt. Käytiin kuvvaamassa Kultasen temppelin ympäristössä, ku siellä oli juhlapäivä. Siellä kannettiin Sikhien pyhää kirjaa korttelin ympäri suuren karnevaalikulkueen perässä. Katu lakastiin varmaan viidenkymmenen naisen ja miehen voimin(miehet lakasi tietenkin eka ja naiset perässä..) ennen kun se pyhä kirja kannettiin sitä tietä pitkin. Kuvattiin siis tätä tapahtumaa ja päästiin joidenkin paikallisten katolle kuvvaamaan, oli aika siistiä.

Käytiin myös basaarilla joku päivä(oon päivistä ihan sekasin, olisin voinu vaikka vannoa että tännää on keskiviikko eikä torstai..) ja koitettiin opetella tinkaamaan.. Ettei länsimainen ahdinko pääsis kasvaa liian suureksi ollaan käyty KFCssä pariinki otteeseen.

Töissä toimistolla oon ottanu kuvia mm. Jeet Travelin autoista ja toimistosta. Sen lisäksi oon muokannu aikasemmin kuvattuja kuvia kultaselta temppeliltä ja ottanu lisää kuvia autoista.. Mikko editoi toisella koneella videota, jossa esitellään Amritsarin nähtävyyksiä. Ollaan myös suunniteltu mitä laitetaan videoon, jonka on tarkotus mennä verkostolle opiskelijoille, jotka on lähdössä Intiaan vaihtoon.

Valokuvausprojekti käyköön toteen! Käytiin eilen jo ekan kerran Manawalassa kuvaamassa, vähän on vielä säätöä että miten saadaan haastateltua tyyppejä riittävästi ja miten muutenki toteutetaan tää valokuvanäyttely.. Anniinasta on jo tähän mennessä ollu ihan hirmu suuri apu, koko projektista ei tulis mitään ilman Anniina-sihteeriä! Hehee. Ja verkostoki lupas auttaa rahotuksen yms. kanssa, oon ihan täpinöissäni koko jutusta.

Mitään mahatautia en oo vieläkään kerenny saamaan. Tässä vaiheessa täytyy koputtaa puuta.. 

Tää paikka on saanu mut pohtimaan paljon sitä, miten turvallinen maa Suomi on. Täällä kun saa jännittää joka riksamatkallakin että viekö riksa sinne minne tarkotus olis. Raiskaus on Intian neljäksi yleisin rikos. Vaikea käsittää, millasta elämää naiset täällä joutuu elämään. Mun mielestä yksi maailman suurimpia vääryyksiä heti sotien ja nälänädän jälkeen on se, miten perhe täällä suhtautuu raiskattuihin naisiin. Yleinen käytäntö on, jos käy tuuri eikä raiskattua murhata perheen toimesta, on se että raiskattu hylätään perheestä kokonaan häpeän vuoksi. Manawalassakin on paljon naisia, joille on käynyt juurikin näin. 


Mie kyllä nautin Intiasta täysin siemauksin, vaikka välillä pelottaakin. Mutta ei se pelko ja jännitys oo aina pahasta. Mie voisin jopa sanoa nauttivani siitä tiettyyn pisteeseen asti.

Voisin jopa kuvitella tulevani tänne pidemmäksikin aikaa, vaikka sitten vapaaehtoistyöhön lasten tai eläinten pariin. Vaan kyllä sitä kaipaa turvallisuutta, ruisleipää, sitä että voi kävellä vaikka keskellä yötä ilman pelkoa kotiin, HILJAISUUTTA, mautonta ruokaa ja tietenkin perhettä. Mutta kaikkea sitä mitä saa noista luopumalla, on sellasta mitä Suomessa ei tulis ikimaailmassa kokemaan. Tai edes Euroopassa. Ja jo se, että on päässyt tänne Intiaan on vaan ja ainoastaan sen ansiota että on näin hyväosainen. Kyllä sitä saa olla onnellinen asemastaan tässä maailmassa. Onnellinen oon myös näistä ihmisistä mitä on siunautunu mun tielle melkeen kahden viikon aikana täällä. <3




tiistai 4. marraskuuta 2014

Länsimainen ahdinko, netti ei oo toiminut vuorokauteen

Lentokonneessa kysyttiin onko kellää Ebolaa ja suihkutettiin jottai myrkkyä meijän päälle.

Tuntuu vähän tyhmältä lähtä Intiaan istumaan toimistoon ja asumaan hotellissa josta löytyy länsimaalaisempi vessa ku mulla on kotona.

Noh, vuorokauden matkustamisen jälkeen päästiin vihdoin Amritsariin. Nää pari päivää on ollu yhtä kulttuurishokkia! Tutustuttiin suomalaisiin, jotka lähti tänään tiistaiaamuna takas Suomeen. Ne kerto meille tosi paljon hyödyllistä tietoa Intiasta ja siitä mitä kanttii täällä tehä. Ja mitä ei kantti tehä..

Ollaan käyty Manawalassa maantaina. Oli kyllä aivan älyttömän hieno kokemus. Ahdistavakin. Mutta oli ihmeellistä nähdä niitten lapsien innostus ku mentiin tervehtimään ja juttelemaan niille. Siitä sitten suoraan ostoskeskukseen Subwaylle syömään.....

Manawalassa oli lehemiä! Kaikki ruoka mitä siellä syödään on luomua, vau. 

Näillä sitten tuli sammutetaan ensitilassa Manawalassa.
Täällä on vegemäkki!!! Ja kauheesti vegeruokaa kaikkialla. Huippua.

Tännää käytii sitten kultasella temppelillä. Vieläki on kauhee hämmennys päällä ku ihmisiä on niin paljon ja kaikki vaan tuijottaa. Ehkä siihen tottuu.. Riksalla ajelu on parasta!

Manawalassa haluun kyllä käydä uuestaanki. Monta kertaa. Mietin jo että laittaisin näyttelyn Suomessa pystyyn, ku sieltä on tullu niin kivoja kuvia.


Hotellin eessä assuu kaks koiraa, toinen on mun paras kamu.